Rellulla pari päivää Calabriassa

Vuokrasimme Renault Clio dieselin pariksi päiväksi 125 €, kilometrejä tuli noin 500. Päällimmäinen huomio on osittain erittäin huonot tiet, toinen se järkyttävä paska joka puolella tienvarsilla, levähdyspaikoilla ja siltojen alla. Ei pelkästään tyhjiä muovipulloja vaan oikeita täysinäisiä roskapusseja nippusiteillä suljettuna. ziisus!

Enivei, nähtiin silti hienoja paikkoja, kivoja kyliä ja saimme hyvää lounasta ja kaffetta. Ihailimme Capo Vaticanon näköalapaikalla, ajoimme niemen toiselle puolelle vuorten yli Geracen kukkulakaupunkiin ja koitimme tiirailla haukkoja tm petolintuja huonolla menestyksellä. Geracen kuuluisaan normanniajan katedraaliin emme yllätys yllätys päässeet, koska siesta! Ja huonoista teistä kertoo se, että noin 100 km matkaan pitää varata 2h, joten emme voineet odottaa katedraalin avautumista klo 15:30, koska pimeää olisi tullut jo klo 17. Kuski enkä minä, halua ajaa Calabriassa pimeällä...

Toisena päivänä ajoimme alueen suurimpaan kaupunkiin Reggio Calabriaan pronssipatsaiden vuoksi. Matkaa 110 km ja gps ilmoitti ajoajaksi 1 h 40 min, yli puolet autostradaa. Parkkipaikka löytyi helposti, vaikka henkilöautoja oli liikkeellä joku tsiljoona ja pysäköitynä vinksin vonksin. Il museo archeologico nazionale on keskittynyt Calabrian alueelta löytyneisiin kippoihin ja kuppeihin, kreikkalaisia vaaseja, rahoja, aseita, mosaiikkia sekä tarkkaa dokumentointia luolista ja hautalöydöistä. Arvokkaimmat kaksi pronssipatsasta pääsi ihailemaan, kun ensin vietti  viitisen minuuttia lukitussa huoneessa, jossa puhdistettiin kaikki epäpuhtaudet. Kova hurina... myös poislähtiessä mentiin ajastetun lukitun huoneen kautta. Valvova silmä, eli paikallinen täti seurasi meitä koko ajan. Mutta kannatti mennä katsomaan! Pronssipatsaat ovat 2500 vuotta vanhoja, noin 2 m korkeita sotureita, hyvin pikkutarkkaa työtä. Hampaat, silmät, korvat, hiukset ja parta pieniä yksityiskohtia täynnä. Patsaat löysi harrastelijasukeltaja 70-luvulla, hän näki ensin käden pilkistävän hiekasta ja luuli sitä ruumiiksi. Patsaiden alkuperää ei tiedetä, mutta tällaisia vastaavia ei ole muita säilynyt koska pronssi on ollut arvokasta ja patsaat on aikojen saatossa sulatettu uudelleen käytettäväksi mm. aseisiin.

Capo Vaticano

Low season in Gerace :-)

Gerace

Idyllisen Scillan rantabulevadia, tätä jatkui noin kilometri. Eikä todellakaan tietoa turisteista!

Scilla

Lounas

Tropean fiiliksiä

Pari ensimmäistä päivää keli oli vähän epävakaista, mutta sunnuntaina saimme täydellisen kesäpäivän :-)

Insalata Caprese, paras lounas.

Punainen chili, paprika, tomaatti ja sipuli, kaikki niin Calabriaa.

Calabria olutkulttuuri on lähinnä Heinikenia, tämä toistaiseksi parasta mitä minimarketisra löytyi.

Tropea, Capo Vaticano, Calabria, Italia

Ei voi olla helpompaa lähteä Italiaan kuin Porin lentoasemalta! Auto terminaalin eteen parkkiin, viikon parkkimaksu 15€, ja siitä suoraan tiskille. Hyvät ravintolapalvelut (lounas olisi ollut tarjolla klo 11 alkaen), turvatarkastukseen kesti hetken jonottaa (tietysti koska täpö täyden koneen matkustajat kaikki samaan aikaan) ja siitä suoraan koneeseen. Lento Lamezia Termen kentälle lähti aikataulussa 10:55, perillä olimme yli puoli tuntia etuajassa.

Bussimatka Tropeaan kesti tunnin, puolet matkasta tasaista motaria, puolet mutkikasta ja mäkistä rannikkotietä Capo Vaticanon niemellä. Viimeinen kilometri hotelliimme La Perlaan tapahtui henkilöautolla kahdessa erässä, iso bussi ei mahdu pienille kaduille. La Perla, yksinkertainen ja vaatimaton mutta siisti, iso huone pienellä parvekkeella. Aamiainen neljännessä kerroksessa, maisemat Välimerelle ja tilaakin oli mainiosti ensimmäisenä aamuna klo 8.

Tropean kalkkikivikallion päälle rakennetussa kaupungissa on n. 6000 asukasta, hieno vanha keskusta ja komiat maisemat. Tähän aikaan lokakuun loppupuolella turisteja näkee jonkin verran, saksalaisia ja yllättäen tuota porin murretta, tua noi, kuulee kävelykaduilla ja kahviloissa. Vanhan kaupungin kujilla on tavalliseen tapaan ruokapaikkoja ja matkamuistomyymälöitä, kun viitsii kävellä nurkan taakse, löytyy taas meidän näköisiä baareja ja bistroja.

Saapumispäivänä sää on aurinkoinen ja tosi lämmin, vielä iltamyöhään istumme ulkona shortseissa ja t-paidoissa. Tätä olen niin kaivannut! Perjantaiaamuna tosin herään vesisateeseen ja, niin luulin, ukkoseen. Mutta ukkonen taisikin olla pieni terremoto eli maanjäristys hieman meistä pohjoiseen. Koko yön oli parvekkeen ovi auki, vain ritilät edessä, hyvin tarkenee.

Pasta-annos n. 10€, olut tai quarto paikallista viiniä 3€, cappuccino 1,60€. Uusi sovitin pistorasiaan 2€, yllättäen hotellin pistorasia (se yksi huoneen pistorasia) ei ihan pelittänyt kolmelle applen tuotteelle ja kahdelle kameralaturille.

Puolalainen Enterair ja Montenegro

Tropean maamerkki

La cipolla rossa di Tropea è un prodotto tipico calabrese

Tähänkö heräsin tänään?

Kaukana näkyy Strombolin toimiva tulivuori.

La Perlan aamiaisella vähemmän tungosta kuin Scandicissa viikonloppuna. 

Syyslomareissu Italian Calabriaan

Tapani mukaan säästin taas kesälomastani yhden viikon pidettäväksi syksyn pimeimpään aikaan, tarkoituksena lähteä jonnekin helppoon paikkaan. Helppo tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, ettei kenenkään tarvitse ajaa muutaman viikon aikana lähes 5000 km. Elokuussa aloin jo katsella mahdollisia suoria lentoja kotikentältäni Turusta, mutta vaikka tarjonta on lisääntynyt viime aikoina ei sopivia lämpimiä tai meitä kiinnostavia kohteita juuri ole loka-marras-joulukuussa. Niinpä guuglasin sitten "maakuntalennot" ja löytyikin yllättäen Porin kentältä Matkavekan viikon reissu lokakuun lopulla Calabriaan! Ja kun vielä kuvahaulla katselin matkakohdetta, ei päätöksestä tarvinnut montaa tuntia keskustella :-) Turusta on kilometreissä ihan sama ajaako Helsinki-Vantaalle vai Poriin, ja vielä kun toinen osapuoli meistä asuu lähempänä Poria kuin pääkaupunkiseutua, niin kaikki voittavat.

Pelkät lennotkin olisi ollut mahdollista ostaa mutta Tropean kaupungista hotellin sai lähes samaan hintaan, muut majoituskohteet oli tarjolla Capo Vaticanon hotellialueella noin 10 km Tropean kaupungista. Itse Calabriasta matkakohteena löytyy yllättävän vähän tietoa. Ellan Kannisen matkassa sekä mainion Andrew Graham-Dixonin Italian sarjasta sentään löytyy jotakin. Sekin kertoo jotain, että Lonely Planet sarjan Southern Italy melko paksussa kirjassa Calabrialle on omistettu jotain kahdeksan (siis 8) sivua... Ehkä parhaan käsityksen kohteesta olen saanut  Annie Hawesin kirjasta Calabrian perintö, jonkinlainen matkakertomus ulkomaalaisen silmin Etelä-Italiaan. Ja tietysti seurantaan on laitettu monenlaisia Instagram-tilejä.

Vielä muutama päivä töitä... #matkakuume